Mitä syöpä tarkalleen ottaen on? Voimmeko voittaa sen?

Mitä tiedämme syövästä ja mitkä ovat tämänhetkisiä syöpätutkimuksen suuntauksia? Tässä artikkelissa tuodaan esiin keskeisiä kohtia iCANin ja The Science Basement -podcast-minisarjan ensimmäisestä jaksosta.

Helmikuun 4. päivänä vietettävän Maailman syöpäpäivän kunniaksi iCAN ja The Science Basement tekivät yhdessä podcast-minisarjan syöpätutkimuksesta. Ensimmäisessä jaksossa The Science Basementin juontajat Tomás Garnier Artiñano ja Eleanna Asvestari haastattelivat iCANin toiminnanjohtajaa, professori Tomi Mäkelää Helsingin yliopistosta ja HUS Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Tämä artikkeli on (pitkä) syväsukellus syöpätutkimukseen – kuuntele koko jakso SoundCloudissa, Spotifyssa ja iTunesissa.

Iso S: Mitä syöpä tarkalleen ottaen on?

Tomas Garnier Artiñano:  Ihmiset ovat tietoisia syövästä ja siitä, miten kauhea sairaus se on, mutta mitä syöpä oikeastaan on? Mistä tämä sairaus muodostuu?

Tomi Mäkelä: Syöpä on ensinnäkin sairaus, jolla on kauhea leima yhteiskunnassa, joten suurta C-kirjainta ei koskaan haluta kuulla. Ja tämä on ollut hyvin totta jo pitkään. Onneksi nykyään siitä on tulossa vähän pienempi C.

Jos ajattelemme biologiaa ja sitä, mitä taudissa tapahtuu, syöpä eroaa muista sairauksistamme, koska se saa alkunsa yhdestä solusta, jonka perimää, DNA:ta, muutetaan. Jos ajatellaan kehoamme yhteiskuntana, solusta tulee yhteiskunnan terroristi. Kun se saa mutaatioita, se on kuin hiljainen terroristi. Sitten vähitellen se voi saada lisää mutaatioita ja saada lisää ominaisuuksia, jolloin se saa yhä enemmän huomiota, ja lopulta siitä voi tulla valtava ongelma: se laajenee kuin terroristisolu. Tämä tekee tästä sairaudesta hyvin erilaisen kuin esimerkiksi neurogeneettiset tai muut sairaudet.

Eleanna Asvestari: Sitä ei haluta nimetä, sitä ei haluta sairastaa, ja se on kuin taakka, jota kannamme. Mutta miksi juuri tänään puhumme tässä jaksossa syövästä?

Tomi: No, kahdesta syystä. Yksi on se, että yhteiskunnallisesta ja globaalista näkökulmasta syövästä on tulossa yhä suurempi tautitaakka. Väestö erityisesti länsimaissa ikääntyy nopeasti. Tämä tarkoittaa, että yhä useammat ihmiset sairastuvat syöpään joskus elämänsä aikana: jos emme saa uusia ratkaisuja, 60 prosenttia seuraavan kymmenen vuoden aikana syntyvistä ihmisistä sairastuu syöpään elämänsä aikana. Tämä on dramaattinen lisäys nykytilanteeseen verrattuna.

Positiivista on se, että puhumme asiasta, koska löydämme yhä enemmän uusia ideoita siitä, miten syöpää voitaisiin torjua ja miten sitä voitaisiin yrittää torjua.

Miten ymmärryksemme syövästä on parantunut?

Tomas: Kuten sanoit, olemme kuitenkin edistyneet jonkin verran potilaiden auttamisessa, ja tämä suuri C-kirjain on pienentynyt. Osittain se johtuu siitä, että on olemassa uudempia hoitomuotoja, jotka ovat pidentäneet potilaiden elinikää ja elämänlaatua. Mitä asioita olemme oppineet matkan varrella tästä sairaudesta? Mitä tiedämme syövästä, joka on johtanut meidät vähentämään taakkaa?

Tomi: Ensinnäkin on aina hyvin tärkeää korostaa, että iso C on edelleen suuri tappaja. Se on hirvittävä monille potilaille, eikä sitä siksi pidä aliarvioida. Parannuksia on kuitenkin saatu aikaan siinä, että ymmärrämme, mitä taudin taustalla on. Olemme pystyneet menemään yhä pidemmälle ymmärtäessämme, miten se tapahtuu ja mitä syövän taustalla on.

Tämän paremman ymmärryksen ansiosta voimme suunnitella hoitoja, jotka ovat syövän kannalta järkevämpiä kuin pelkkä empiirinen hoito, joka on vain kokeiltu ja todettu toimivaksi.

Tämä lisääntynyt ymmärrys on myös johtanut siihen, että vaikka syövästä puhutaan usein yhtenä tautikokonaisuutena, se ei itse asiassa ole edes tuhat tautia vaan pikemminkin miljoona tautia. Melkein kuin jokainen syöpä olisi oma sairautensa, koska se on soluissa tapahtuvien mutaatioiden yhdistelmä.

Koska erilaisia mutaatioita on paljon, yhdistelmiä on paljon, joten meidän on tarkasteltava jokaista syöpää ainutlaatuisena syöpänä. Tätä kutsutaan täsmälliseksi syöpälääketieteeksi, ja se on saamassa paljon potentiaalia. Sen avulla voimme parhaassa tapauksessa löytää lääkkeen, joka voi tehota esimerkiksi rintasyöpäpotilaaseen, vaikka se ei tehoaisi toiseen rintasyöpäpotilaaseen.

Miljoonat sairaudet: mitä yhteistä syövillä on?

Eleanna: Mainitsit, että kyse on miljoonista sairauksista. Ne ovat roistosoluja, jotka jakautuvat, mutta onko jotain muuta, mikä pitää ne yhdessä niin, että kutsumme niitä kaikkia syöviksi? Mitä yhteistä näillä kaikilla sairauksilla on solujen näkökulmasta?

Tomi: Ensinnäkin syöpä on aina geenien sairaus. Se on geneettinen sairaus, näin on oltava, koska syövän on kasvettava. Se tarkoittaa, että solujen on monistuttava ja annettava nämä syövän ominaisuudet tytärsoluille. Sen täytyy siis olla kiintolevyssä – genomissamme – ja tämä on siis se, mikä on keskeinen dogmi.

Toinen keskeinen syöpädogma, joka on huono potilaalle, on se, että syöpä kasvaa ja lopulta leviää. Ja tämä on jotain, mikä ei aina pidä paikkaansa. Itse asiassa on paljon syöpiä, joita ei koskaan huomata, koska syöpäsolu syntyy, mutta se ei koskaan leviä eikä aiheuta sairautta. Näin ollen se ei ole kaikkien syöpien yhteinen piirre, mutta se on yhteinen piirre niille syöville, joista tulee ongelma. Yksinkertaistaen voidaan siis sanoa, että lisääntyminen ja leviäminen ovat syöpäsolujen yhteisiä piirteitä.

Sama, sama mutta erilainen

Eleanna: On myös geneettisiä oireyhtymiä, jotka ovat muutoksia perimässä, jotka tapahtuvat alkion kehittyessä, mutta syöpä on muutoksia perimässä, jotka tapahtuvat syntymän jälkeisen elämän aikana, eikö?

Tomi: Kyllä, se on oikein. Kun sanon, että syöpä on geneettinen sairaus, se tarkoittaa, että se on yksittäisen solun geenien sairaus. Kun taas perimämme, eli se, mitä olemme perineet vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, on jotain, mikä tapahtuu kaikissa soluissamme. perimässämme voi olla geenejä tai geenivariantteja, jotka altistavat monille sairauksille, myös syövälle.

Nämä kuitenkin vain lisäävät jonkin tapahtuman todennäköisyyttä, mutta syöpä on aina jotain, joka tapahtuu elinaikanamme. Näitä kutsutaan somaattisiksi mutaatioiksi, mikä tarkoittaa elinaikaisia mutaatioita.

Eleanna: Kyse ei ole vain siitä, että meillä on syöpää eri elimissä, vaan myös samantyyppinen syöpä on erilainen eri yksilöiden välillä, ja se on lisämonimutkaisuutta. Ja siksi kestää niin kauan saada tietoa syövästä.

Tomi: Aivan oikein. Itse asiassa monet ihmiset, jotka yrittävät ymmärtää syövän mekanismeja, pitävät jokaista syöpää yksilöllisenä sairautena, joka on erilainen kuin muut. Meillä on nyt tekniset valmiudet tarkastella kaikkia mutaatioita syöpäsolun kolmessa miljardissa nukleotidissa. Mutaatioita on yleensä satoja tai tuhansia, ja siksi on lähes mahdotonta, että kahdessa eri syövässä olisi täsmälleen samat mutaatiot. Se on epätodennäköisempää kuin lottovoitto.

Rajallinen määrä syöpään johtavia reittejä

Tomás: Miten voimme oppia näistä erilaisista syöpäsairauksista ja samalla tehdä mielekkäitä johtopäätöksiä kaiken tämän runsauden kanssa – mitä opittavaa on ja miten se tehdään?

Tomi: Kun korostan sitä, että jokainen syöpä on erilainen, se tarkoittaa, että on olemassa rajallinen määrä solujen käyttäytymisreittejä, jotka voivat mennä pieleen ja jotka voivat johtaa syöpään. Ja näitä reittejä on silti niin paljon, että jos tarkastellaan kaikkia tapahtuvia yhdistelmiä ja erilaisia mahdollisia yhdistelmiä, niiden määrä on hyvin suuri.

Se on kuin arpajaiset. Suomalaisessa lotossa on 40 numeroa, joita voi arvailla, ja sinun on arvattava kuusi oikeaa numeroa. On hyvin harvinaista, että saat samat kuusi numeroa. Syövän kanssa on periaatteessa sama peli. Ja siksi meidän on ymmärrettävä kaikki 40 numeroa – meidän on ymmärrettävä, miten kaikki nämä eri reitit toimivat. Silloin voimme analysoida, mitkä ovat kunkin syövän ”numerot”, ja sitten voimme optimaalisesti tunnistaa yhden, kaksi tai jopa kolme reittiä, joihin voimme kohdistaa lääkkeen ja siten ehkä auttaa potilasta kyseisessä syövässä.

Se on monimutkaista

Tomás: Millaisia tutkimussuuntauksia tällä alalla on? Jos sinulla on niin paljon tietoa, jota voit hyödyntää, ja niin monia polkuja, joita tauti voi kulkea, miten tutkit kaikkea tätä tietoa, jotta ymmärtäisit tautia paremmin ja voisit toivottavasti jonain päivänä auttaa potilaita?

Tomi: Jos jatkamme tätä lottovertailua, olemme pääsemässä pisteeseen, jossa meillä on melko hyvä käsitys siitä, kuinka monta lottonumeroa on olemassa – tai kuinka monta erilaista polkua, kuinka monta erilaista geeniä voi mutatoitua tai olla merkityksellinen syövän kannalta. Kuva selkiytyy yhä enemmän ja enemmän, mutta meillä on yleinen käsitys siitä, mitä se on, joten se on tavallaan tehty – tarkista. Nyt kysymys kuuluu, miten nämä kaikki toimivat yhdessä.

Koska yhdistelmiä on niin paljon, tästä tulee tietysti monimutkainen ongelma. Jos sinulla on numerot 1, 2, 7, 8 ja 11, miten tämä syöpä käyttäytyy verrattuna syöpään, jossa on erilainen viiden numeron joukko? Tällä hetkellä suuntaus on hyödyntää datatieteiden fantastista teknologista kehitystä, eli sekä kykyä kerätä tietoja että analysoida niitä. Tämä muuttaa tietenkin kaikkia tieteenaloja, mutta myös syöpätutkimusta.

Ja toinen osa on teknologinen kehitys, jonka avulla pystytään tarkastelemaan syöpien tapahtumia, ei vain keinotekoisissa järjestelmissä, kuten katsomalla syöpien still-kuvia patologianäkymässä tai käyttämällä mallijärjestelmiä.

Nyt kyse on enemmänkin siitä, että yritetään päästä mahdollisimman lähelle todellista syöpää ihmisissä. Yksi esimerkki tästä ovat minisyövät tai organoidit. Voimme joskus ottaa potilaalta syövän ja kasvattaa sitä ja jopa sitä ympäröiviä kudoksia kehon ulkopuolella pienessä rajoitetussa ympäristössä. Voimme pitää sitä kasvamassa ja analysoida tarkkaan, miten syöpä käyttäytyy ja reagoi esimerkiksi tiettyihin lääkkeisiin.

Missä suuret löydöt tehdään

Tomás: Mikä on iCAN, ja voitko kertoa meille, mihin sen tutkimuksessa keskitytään syövän osalta ja mikä erottaa sen muista syöpätutkimusorganisaatioista?

Tomi: iCAN on kahdeksanvuotinen yleissyöpätutkimushanke, jonka Suomen hallitus mahdollistaa. Aloitimme vuonna 2019, ja se on hyvin kunnianhimoinen ja laaja-alainen hanke. Ajatuksena on kerätä tietoa sekä syöpäkasvaimista että potilaasta ja yrittää parantaa ymmärrystä siitä, miten kasvaimen ja potilaan välinen vuorovaikutus tapahtuu.

Tämä on alue, jolla on hyvin selvää, että syöpätutkimuksessa on tulossa suuria edistysaskeleita. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat immunoterapiat, joita on kehitetty viimeisten kymmenen vuoden aikana ja jotka ovat todella muuttaneet syöpähoitoa.

Immuunijärjestelmän herättäminen

Eleanna: Immunoterapioissa keskitytään potilaan erityistapaukseen. Potilaalla on siis tietty syöpä, ja hänen hoitonsa on erilainen kuin toisen henkilön saama hoito, eikö niin?

Tomi: Tarkkuushoitoja on kahdenlaisia. Yksi on se, että potilaan syövässä on tietty geenimutaatio, jonka tiedetään reagoivan johonkin jo käytössä olevaan lääkkeeseen. Tätä kutsutaan kohdennetuksi hoidoksi.

Sitten on ryhmä potilaita, joiden syöpä käyttäytyy niin, että se siirtyy häivytystilaan – jos tunnette tämän termin hävittäjistä – ja piiloutuu immuunijärjestelmältämme, joka suojelee meitä kaikkia muukalaisia vastaan. Ja tämä häivytystila sallii syövän muuttua muukalaiseksi immuunijärjestelmälle, ja immuunijärjestelmä jättää ne huomiotta.

Immunoterapia avaa tämän häivytystilan. Se on houkutteleva tapa hoitaa syöpiä, ja tällä hetkellä monet kehitteillä olevista lääkkeistä hyödyntävät tätä syövän isännän tai potilaan vuorovaikutusta.

Eleanna: Eli pohjimmiltaan yritätte herättää tai saada potilaan immuunijärjestelmän vastustamaan syöpäsoluja tai paljastamaan ne piilopaikastaan.

Tomi: On olemassa pari eri tapaa. Nykyiset immunoterapiat, jotka ovat laajassa käytössä, yrittävät enimmäkseen murtaa häivytystilan. Ne vievät syöpäsolulta jotain pois, joka mahdollistaa sen piiloutumisen.

On myös uusia lähestymistapoja, joilla pyritään esimerkiksi aktivoimaan immuunijärjestelmää. Useimpia niistä kutsutaan tarkistuspistehoidoiksi. Se tarkoittaa, että syöpäsolu osaa tällä hetkellä välttää immuunijärjestelmän tarkistuspisteen. Lääke tuo tarkistuspisteen takaisin ja hyökkää syöpäsolujen kimppuun, jotka se tunnistaa vieraaksi soluksi.

Miten asiat toimivat ja miten ne eivät toimi.

Tomás: On hämmästyttävää nähdä, miten monimutkainen keho on. Mikä toi sinut syöpätutkimuksen pariin – mikä sinua kiinnostaa syövässä sairautena ja tutkimusaiheena?

Tomi: Olen tällä alalla siksi, että olen aina halunnut selvittää, miten asiat toimivat. Se on niin yksinkertaista. Ja kun haluaa tietää, miten asiat toimivat, tutkii asioita, jotka eivät toimi, koska se on hyvä tapa ymmärtää, miten asiat toimivat. Päädyin syöpätautien alalle ehkä enemmänkin sattumalta, mutta nyt, kun olen ollut täällä jo pitkään, on tietysti hyvin palkitsevaa nähdä, miten kehitystä tapahtuu. Viime vuosina on ollut erittäin palkitsevaa olla vuorovaikutuksessa potilasjärjestöjen kanssa, jotka ovat hyvin aktiivisia yrittäessään kehittää uusia ratkaisuja.

Nollakuolemien tavoite – voimmeko voittaa syövän?

Tomás: Palatakseni alkuun ja tämän jakson otsikkoon. Olet nähnyt alueen muuttuvan vuosien varrella, ja olet tietysti syöpäasiantuntija – uskotko, että voimme voittaa syövän?

Tomi: Otan mielelläni vertailun täysin eri alalta, autoista. Kun Volvo patentoi kolmipisteturvavyön vuonna 1959, ja sen jälkeen Ruotsi maana päätti nollakuolematavoitteesta liikenteessä. Kaikki ymmärtävät, että turvavyö on tehnyt valtavan muutoksen ja pelastanut paljon ihmishenkiä. Samaan aikaan nollakuolemia koskeva tavoite ei todennäköisesti ole mahdollinen.

Mielestäni sama pätee myös syöpään. Loppujen lopuksi olemme biologisia olentoja ja miljoonien vuosien evoluution tulos, ja evoluution näkökulmasta olemme hyödyllisiä silloin, kun lisääntymme tai autamme lisääntymistä. Tällä hetkellä keskitämme suurimman osan huomiostamme syöpätutkimukseen, neurotieteeseen ja muuallekin, ja yritämme pidentää elämää, joka on biologisesta näkökulmasta katsottuna jo aivan liian pitkä.

Siksi en usko, että voitamme syövän kokonaan. Mitä pidempään elämme, sitä enemmän meillä on näitä vanhuusongelmia. Samaan aikaan on fantastista, että on tehty valtavia parannuksia. Yhä useammat ihmiset pystyvät elämään syövän kanssa, se on jo tapahtumassa. Erittäin tärkeää on poistaa syövän leima. Se on osa elämää, ja mielestäni on hyvin tärkeää, että jatkamme uusien ratkaisujen löytämistä ja pääsemme siten lähemmäksi nollatavoitetta.

Eleanna: Tämä on hyvin tärkeä viesti. Kyse ei ole vain syövästä, vaan kuten sanoit monien muidenkin asioiden kohdalla elämässä, nollatavoitteeseen ei voi päästä, mutta ainakin voi mennä mahdollisimman lähelle sitä ja parantaa tilannetta. Tämän saavuttamiseksi tarvitsemme tutkimusta, ja erityisesti biotieteiden tutkimukseen tarvitsemme materiaalia, ja se tulee ihmisiltä itseltään. On tärkeää, että potilaina osallistumme tieteeseen ja yhteiskuntana autamme mahdollisimman paljon tutkijoita, jotka jatkavat työtään ihmishenkien pelastamiseksi. Tämä on viestini ihmisille tämänpäiväisestä jaksosta. Mutta olen utelias kuulemaan, mikä on sinun viestisi?

Tomi: Jos ajattelemme syöpää, ongelmaa, joka tulee lisääntymään valtavasti, ellemme tee uusia ratkaisuja. Uskon, että me kaikki haluamme, että lapsillamme ja tulevilla sukupolvillamme on hyvä elämä. Se tarkoittaa, että meidän on löydettävä uusia ratkaisuja. Ainoa tapa tehdä se on parantaa ymmärrystä niin tällä kuin muillakin tieteenaloilla, ja siksi olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Tomás: Kiitos paljon sanoistasi ja kaikesta tietämyksestäsi. On aina mukavaa kuulla joltakulta, joka tuntee aiheensa ja suhtautuu siihen intohimoisesti, joten kiitos paljon siitä, että jaat sen kanssamme.

Kuuntele podcast SoundCloudissa, Spotifyssa ja iTunesissa, niin kuulet koko keskustelun – lisää big datasta, etiikasta ja täsmälääketieteestä. Ja pysy kuulolla – tulevissa jaksoissa jatkamme keskusteluja syöpätutkimuksen kiehtovista aiheista.